Keltakurkkuhiiri

Tieteellinen nimi: Apodemus flavicollis

Painon kirjaaminen: Kokonaispaino

Maastomuistiinpanot

Tuntomerkit

Pieni hiiri, jolle on ominaista vaaleankellanruskea sillan ja niskakarvapeitteen väri. Selkä on tumman ruskea, vatsapuoli vaaleampi, ja karakteristinen keltainen väri näkyy niskalla ja rintakehällä.

Koko ja paino

Kehon pituus 8–11 cm, massa 20–35 g; urokset hieman naaraita suurempia.

Elinympäristö

Lehtometsät, sekametsät ja puustoisen alueiden reunat, mieluiten kuusivaltaiset tai sekapuustoiset alueet. Esiintyy merenpinnasta noin 1500 metriin saakka.

Levinneisyys

Levinneisyys ulottuu Pohjois-Euroopasta Länsi-Aasiaan. Suomessa esiintyy etelä- ja keskiosissa, mieluiten lehtometsävyöhykkeellä.

Ravinto

Siemenet, marjat ja pähkinät ovat pääruoka, täydennettynä hyönteisillä ja kasvinosilla erityisesti kesä- ja syysaikaan.

Käyttäytyminen

Yöaktiiviinen ja ilta-aktiivinen, liikuntakykyinen pujottaja pensaissa ja puuston kerroksissa. Pääasiassa solitaarinen, mutta talviaikaan voi muodostaa pienempiä ryselmiä.

Metsästysvinkit

Etsi jälkiä maanpinnalla ja lumella; pienet sormienjäljet ovat tunnusomaisia. Paikanna pesät ja varastot puustoisen alueen alla olevissa kuoppien ja onkalaisuuksien lähellä. Liikkuminen hiljaa ja kärsivällinen tarkkailu puustoisen alueen reiteillä antaa parhaat mahdollisuudet havainnointiin.

Kokonaispaino

Laji kirjataan kokonaispainona — eläin punnitaan kokonaisena, sellaisena kuin se kaadettiin.

Missä lajia metsästetään

Merkitty metsästettäväksi 1 maassa Huntifyssa.

Suomi

Nimet muilla kielillä

Maastomuistiinpanot ovat yleistä lajitietoa, eivät oikeudellista neuvontaa. Tarkista aina voimassa olevat metsästysajat, kiintiöt ja asevaatimukset omalla alueellasi.