Liejukana

Tieteellinen nimi: Gallinula chloropus

Painon kirjaaminen: Kokonaispaino

Maastomuistiinpanot

Tuntomerkit

Silkkiuikku on pieni mustahtava vesilintu, jonka pää ja keho ovat tumman harmaat tai mustat. Naarailla väritys on hieman kevyempi kuin koirailla, ja kukkoon värähtyy punertava lapaluista.

Koko ja paino

Aikuisten paino 270–390 g, pituus 32–35 cm; sukupuolten välillä vähäinen koko-ero.

Elinympäristö

Silkkiuikut asustavat makeanveden järviä, lampia ja joita, joissa on runsasta vesikasvipeittoa ja ruovikoita. Lajille sopivat matalat, rehevät vesistöt merenpinnan tasolla noin 1500 metriin saakka.

Levinneisyys

Silkkiuikku on levinnyt laajalti Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Suomessa se esiintyy etelä- ja keskiosissa sopivissa makeanveden biotoopeissa.

Ravinto

Silkkiuikut syövät vesikasveja, siemeniä, hyönteisiä ja pieniä kaloja; kasvinsyönti korostuu keväällä ja kesällä.

Käyttäytyminen

Lajille tyypillinen on aktiivinen päiväntoiminta sekä aamun ja illan ruokailu. Silkkiuikut liikkuvat usein pienissä ryhmissä ja pitävät äänelään kuuluvimpia lauluja.

Metsästysvinkit

Etsi jälkiä ruovikoiden reunoilta ja matalia kasvipeittoja pitkin; silkkiuikut jättävät jalanmerkintöjä pehmeään mutaan. Lähesty hitaasti ja hiljaa vesikasveja hyväksi käyttäen, koska lajin näkökyky on terävä. Paras aika on varhain aamulla tai illalla, kun linnut liikkuvat aktiivisimmin rehutusalueillaan.

Kokonaispaino

Laji kirjataan kokonaispainona — eläin punnitaan kokonaisena, sellaisena kuin se kaadettiin.

Missä lajia metsästetään

Merkitty metsästettäväksi 3 maassa Huntifyssa.

Nimet muilla kielillä

Maastomuistiinpanot ovat yleistä lajitietoa, eivät oikeudellista neuvontaa. Tarkista aina voimassa olevat metsästysajat, kiintiöt ja asevaatimukset omalla alueellasi.