Metsästettävät lajit – Kanada

Elää havumetsissä (taiga), tundralla sekä subalpiinisilla ja alpiinisilla vyöhykkeillä.

Arktinen ja subarktinen rannikko, järvet ja laget, joissa on avointa vettä ja vähän kasvillisuutta.

Bisonit asustavat laajoja avoimen niittyä ja ruohostavia alueita, joissa on riittävästi laidunmaata.

Avoimen veden läheisyydessä olevat järvet, lammet ja jokien laajenemikot, usein niittyjen ja ruovikoiden vierellä.

Pitkäpyrstöinen näätä asustaa avoimia ja puoliavoimia alueita: niittyjä, peltoja, kallioita ja harvapuustoisia metsiä.

Kosteat lehtoalueet, ruovikoiden reunat ja taimistojen läheisyys.

Elää avoimilla ja puoliavoimilla alueilla, niityillä ja pensaikolla kasvavilla mailla.

Esiintyy makeanveden järvillä, lampilla ja joilla, joissa on rehevä kasvillisuus ja matala vesi.

Avointa preeriaa, ruoholeikkoja ja avointa kangasta merenpinnasta 3500 metrin korkeuteen.

Silkkiuikut asustavat järviä, lampia ja pahteja runsaalla vesikasvistolla.

Pohjoisen havumetsän ja sekametsän alueet, erityisesti kuusivaltaiset metsät tiheällä alikasvostolla.

Havupuumetsissä, erityisesti kuusi- ja männiköissä, sekä sekametsissä pohjoisissa alueissa.

Silmäksort asustaa avoimia ja puoliavoimia vesienhiskeita, joilla on runsaasti vesikasvillisuutta ja matalia rannikkoalueita.

Asustaa havumetsää, sekapuustoisia metsiä ja kallioisia alueiden yli 500 m korkeudessa.

Kosteat suoalueet, järvien rannat ja kosteikot avoimin tai harvoin kasvillisin alueilla.

Pieni silkkisorsa asustaa pieniä järviä ja lampia runsaan rantalaidunnan kanssa.

Silmäkuikka asustaa järviä, lampia ja kosteikoita, joissa on riittävästi vedenpeitteisiä kasveja ja avointa vettä.

Asustaa avointa ja puoliavoimta maastoa sekä asutusalueita.

Arktinen jänis asustaa avoimia tuntureja, kallioisia alueita ja harvaa pensaikkoista tundra-maastoa.

Kallioinen alppikeli ja vuoristotunturit 1500–3600 m korkeudessa.

Silmäkка asustaa avoimia ja puoliavoimia alueita kuten pelto-metsäseutujen reunoja, pensaikkojen seassa olevia niittyjä ja ruovikoita.

Rannikon merialueet, kallioiset rannat, luodot ja saaret; pesii matalilla saarilla ja rannoilla ja talvehtii merellä matalikoilla.

Puu- ja pensasmaisemat, puistot, peltojen reunat sekä asutusalueet matalassa ja keskikorkeuksissa.

Harmaaorava asustaa lehtometsä- ja sekametsäalueita, joissa on vanhat puut.

Silkkiuikut asustavat matalia järviä, lampia ja joenvesiä, joissa on runsasta vesikasvipeittoa.

Mäntyjen ja kuusien hallitsemissa boreaalisissa metsissä, erityisesti kuusivaltaisissa alueilla.

Hirvi asustaa boreaalisia ja temperate-vyöhykkeen metsiä, joissa on runsaasti vesistöjä.

Pesii kirkasvetisillä metsäjärvillä ja -joilla; talvehtii suurilla järvillä, joilla, tekoaltailla ja suojaisilla merenlahdilla.

Avoimilta niittyiltä ja peltomailta läntiseen ja keskiosaan Pohjois-Amerikkaa, myös puustoisen alueen reuna-alueilla.

Avoimet ja puoliavoimet alueet kuten niityt, peltojen reunat, pensaikot ja harvapuustoiset metsät.

Silkkiuikku asustaa avointa vesiä ja kosteikoita, joissa on avoin näköala ja minimaalinen puusto.

Havumetsiköt ja sekametsät, joissa on runsasta alikasvostoa ja vanhojen puiden kannot.

Villikalkunat asustävat sekametsiä, joissa on runsaasti lehtipuita ja avointa ruokinta-alueita.

Avoimet nurmet vesistöjen äärellä, järvet, lammet, kosteikot, viljelysmaat ja puistot alavilla mailla, usein myös taajamissa.

Boreaaliset havumetsät ja subarktisen vyöhykkeen sekametsät, usein kallioisella maastolla 600–2000 m korkeudella.

Asuu puhtailla joilla, järvillä ja puroilla, joissa on runsaasti vesikasveja ja vakaita rantoja.

Majava asustaa jokia, puroja, järviä ja suo-alueita riippumatta korkeudesta.

Silkkisorsa asustaa matalia järviä, lampia ja kosteikkoja, joissa on runsaasti vesikasvillisuutta.

Laajat metsät, taiga, tundran reunat ja syrjäiset metsäiset laaksot joissa on tiheä suoja; alangoilta tunturialueille.

Sekametsissä ja nuorissa kuusikoissa, joissa on runsas pensaikko ja silppuinen kasvillisuus.

Vuoristoalueiden niityt ja kalliokohteet, usein matalassa puuston rajalla.

Kettu asustaa avoimia niittyjä, peltoalueita, metsän reunoja ja sekametsää.

Asustaa sekapuustoisia ja lehtometsien alueita, puistoja ja kaupunkeja suurten puiden kanssa.

Elää ylätunturilla ja arktisella tundralla pajuvyöhykkeen yläpuolella, karuilla kivisillä paljakoilla, lohkarekentillä ja niukan varvikkokasvillisuuden seassa.

Esiintyy avoimilla preerian alueilla, puoliavoimissa pensaikkomaastoissa ja vuoristoalueilla merenpinnan tasosta noin 2500 metriin.

Avoimet ja puoliavoimet alueet: peltomaat, niityt, kaupunkialueet ja harvapuustoiset seudut.

Monipuolinen: metsät, viljelysmaat, nummet, suot, tundra ja tunturit — kaikkialla, missä on saaliseläimiä ja suojaa, aina noin 3000 metriin.

Avoimen veden lähellä olevat matalavetisen alueet, järvet, lammet ja jokien laajennukset.

Silkkiuikku asustaa avoimia järviä ja lampia, erityisesti suurempia pintavesiä pohjoisilla alueilla.

Arktisen ja subarktisen alueen tunturit, kosteat niityt ja järvien rannat.

Suosii tiheää metsää, erityisesti nuorta kuusikkoa ja sekapuustoisia alueita.

Vuoristojen jyrkät kalliot ja kivikkoinen maasto, usein yli 2000 metrin korkeudella.

Puolivesieläin: jokien, purojen, järvien, soiden ja rannikoiden penkat; tarvitsee rantasuojaa ja pesii penkkojen onkaloihin.

Kuivat ja puolikuivat alueet, kukkulamaasto, pensaikko ja avoimen metsän rajat, usein 600–3000 metrin korkeudessa.

Arktinen tunturi ja tundra, avointa tai harvaa pensaikkomaastoa.

Jyrkät kalliot, vuoristot ja avoimen kasvillisuuden alueet 1500–4000 m korkeudessa.

Avoimet ja puoliavoimet alueet: viljelysmaat, niityt ja pensaikot mataloilla ja keskikorkean korkeuksilla.

Asustaa sekametsää, wetlandia ja vesistöjen lähellä olevia alueita.

Järvien, jokien ja purojen rannoilla sekä suo- ja wetland-alueilla.

Silkkiuikku asustaa avointa vettä sisältäviä järviä, lampia ja suistoalueita.

Asustaa vanhoja sekametsäalueita ja pohjoisboreaalia taigaa, erityisesti kuusta ja mäntyjä sisältäviä metsiä.

Poronpeura asustaa tunturikoivikkoa, avointa tunturita ja harvakasvuista metsää 300–1200 metrin korkeudessa.

Puma viihtyi metsäisillä alueilla, vuoristossa ja kuivilla steeppeillä merenpinnasta tunturin huipuille.

Asustaa kuivahkoja metsiä, pensaikkoalueita ja kallioisia maastoja Pohjois-Amerikassa.

Esiintyvät avoimen ja puoliavoimien maisemien sekä pensaikkojen ja ruohokenttien alueilla.

Elää paju- ja koivupensaikoissa, varvikkonummilla, soiden reunoilla ja metsän ja paljakan välisessä vaihettumisvyöhykkeessä.

Rannikkoalueet, suolaiset ja makeanveden laguunit, tunturisuot sekä arktinen tundra.

Kuusimetsiköt ja sekametsät 1200–3600 m korkeudella.

Sinisiipinen silkkisorsa asustaa matalia järviä, lampia ja suo-alueita, joissa on runsasta vesikasvien peitettä.

Silmukka asustaa avoimia ja puoliavoimia vesilintualueita: järviä, lampia, jokisuistoja ja kosteikkoja, joissa on matalaa vettä ja ympäröivää kasvillisuutta.

Savutetraakseli asustaa vuoristometsäisiä alueita, joissa on kuusta, mäntyä ja pienkasvuista kasvillisuutta noin 1.000-3.000 metrin korkeudella.

Erittäin sopeutuvainen; elää metsissä, tundralla, taigalla, aroilla, vuoristossa ja puoliaavikoilla merenpinnasta korkealle.

Avoimet tai puoliavoimet nokkoslieskametsän tasangot korkealla, tyypillisesti 1200–2700 m korkeudella.

Pesii metsäjärvillä ja -joilla, mieluiten kolopuiden lähellä vettä.

Avoimen tunturin ja arktisen tundran lajit, joita esiintyy myös rehevöityneillä soilla ja kosteikoilla.

Avoimet niityt, keto ja arovaatiot 0–2500 metrin korkeudessa.

Viiriäiset asustavat sekapuustoisia alueita, pienehköjä metsiä ja pensaikkoisia maita.

Korkealla vuoristossa avoimella tunturimaalla ja kallioilla, jossa on harvaa pensaikkokasvustoa.

Silkkisorsa asustaa avoimia ja puoliavoimia vesistöjä, erityisesti suurempia järviä, laguuneja ja rannikkoalueita.

Asutukset, maatalousmaaseutu ja kaupunkialueet.

Vaeltaa sekametsien, lehtometsien ja alppiniittyjen alueilla, yleensä 1500–3500 m:n korkeudella.