Supikoira

Tieteellinen nimi: Nyctereutes procyonoides

Painon kirjaaminen: Kokonaispaino

Maastomuistiinpanot

Tuntomerkit

Pieni, tanakka koiraeläin, jolla on pitkä, harmaanruskea karva, kasvoilla pesukarhumainen musta naamio silmien ympärillä, lyhyet jalat ja lyhyt tuuhea häntä ilman renkaita. Sukupuolet ovat samannäköiset.

Koko ja paino

4–10 kg (syksyllä talvea varten lihova painavimmillaan) ja 50–70 cm.

Elinympäristö

Suosii kosteita elinympäristöjä: metsänreunoja, kosteikoita, ruovikoita, jokien rantoja ja tiheää aluskasvillisuutta veden lähellä, samoin peltoja, joissa on suojaa.

Levinneisyys

Kotoisin Itä-Aasiasta; levinnyt ja leviää haitallisena vieraslajina Pohjois- ja Itä-Euroopassa, muun muassa Suomessa, Baltiassa, Skandinaviassa ja Saksassa; suosii kosteikkoja ja metsänreunoja.

Ravinto

Kaikkiruokainen: pikkunisäkkäät, sammakkoeläimet, hyönteiset, linnut ja munat, kalat, raato sekä hedelmät ja marjat; syksyllä syö runsaasti kasviravintoa.

Käyttäytyminen

Yö- ja hämäräaktiivinen, elää yksiavioisina pareina ja on ainoa koiraeläin, joka vaipuu kylmillä alueilla talvihorrokseen; liikkuu verkkaisesti ravaten.

Metsästysvinkit

Etsi koiramaisia mutta pieniä nelivarpaisia jälkiä, yhteisiä ulostuspaikkoja sekä ruovikoiden ja ojien varsille kuluneita polkuja. Metsästä yöllä veden reunamilla, ruovikoissa ja kosteikkojen laiteilla; eläin seuraa ojanvarsia ja rantaviivaa ja liikkuu usein parittain. Utelias supikoira reagoi saaliseläintä matkivaan vinkumiseen, ja sitä voi odottaa kosteikon reunassa.

Kokonaispaino

Laji kirjataan kokonaispainona — eläin punnitaan kokonaisena, sellaisena kuin se kaadettiin.

Missä lajia metsästetään

Merkitty metsästettäväksi 15 maassa Huntifyssa.

Nimet muilla kielillä

Maastomuistiinpanot ovat yleistä lajitietoa, eivät oikeudellista neuvontaa. Tarkista aina voimassa olevat metsästysajat, kiintiöt ja asevaatimukset omalla alueellasi.