Villisika

Tieteellinen nimi: Sus scrofa

Painon kirjaaminen: Ruhopaino

Maastomuistiinpanot

Tuntomerkit

Tukeva ruumis korkeine etuosineen ja karkea, tumma harjaskarva harmaanruskeasta mustaan; suuri pää, kärsä ja karjulla näkyvät torahampaat; porsaat ovat raidalliset. Karju on suurempi ja sillä on selvät torahampaat.

Koko ja paino

Emakot 50-90 kg, karjut 80-180 kg ja enemmän; ruumiin pituus 100-150 cm.

Elinympäristö

Lehti- ja sekametsät, suot, ruovikot ja peltojen reunat; vaatii suojaa ja vettä tai rypemäkuoppia. Alangoilta vuoristoon.

Levinneisyys

Alkuperäisesti Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa, laajalti Euroopassa ja Aasiassa ja levittäytymässä; metsä- ja peltomosaiikit.

Ravinto

Kaikkiruokainen: juuret, mukulat, tammenterhot ja pähkinät, selkärangattomat, pieneläimet ja viljelykasvit; syksyllä syö erityisesti terhoja ja pähkinöitä.

Käyttäytyminen

Metsästyspaineen alla pääasiassa yö- ja hämäräaktiivinen; emakot ja porsaat elävät laumoissa, karjut yksin; liikkuu laajoilla alueilla ja rypee.

Metsästysvinkit

Lue tonkimisjäljet, rypemäkuopat, mutaan hierotut puut ja sorkanjäljet pyöreine kannusjälkineen. Metsästä vastatuuleen, sillä villisialla on erinomainen hajuaisti ja heikko näkö; asetu ruokailu- ja kulkureiteille hämärissä ja öisin tai aja tiheän suojan läpi. Tuore, lämmin tonkiminen ja tuoreet jätökset kertovat äskeisestä liikkeestä.

Ruhopaino

Laji kirjataan ruhopainona — eläin punnitaan suolistettuna ja nyljettynä, kuten seurue yleensä raportoi.

Missä lajia metsästetään

Merkitty metsästettäväksi 64 maassa Huntifyssa.

Nimet muilla kielillä

Maastomuistiinpanot ovat yleistä lajitietoa, eivät oikeudellista neuvontaa. Tarkista aina voimassa olevat metsästysajat, kiintiöt ja asevaatimukset omalla alueellasi.